Varautuminen on yhteistyötä

Yhteiskunnan kriittinen infrastruktuuri ei ole yhden toimijan vastuulla. Sähköverkot, tietoliikenneverkot, vesihuolto, logistiikka ja monet digitaaliset palvelut muodostavat kokonaisuuden, jota ylläpitää laaja joukko eri toimijoita. Näiden järjestelmien toimivuus varmistaa, että yhteiskunnan keskeiset palvelut pysyvät käytössä.

Siksi varautuminen on yhteinen tehtävä. Yksittäinen yritys tai viranomainen voi varmistaa omat toimintonsa, mutta yhteiskunnan toimintavarmuus syntyy vasta eri toimijoiden yhteistyöstä.

Kriittinen infrastruktuuri rakentuu useiden toimijoiden työn varaan

Yhteiskunnan keskeiset verkot ja järjestelmät eivät synny yhden organisaation toimesta. Energia-alan yritykset vastaavat sähköverkoista, tietoliikenneoperaattorit yhteyksistä ja monet infrastruktuuriyritykset verkkojen rakentamisesta ja ylläpidosta. Viranomaiset puolestaan ohjaavat ja valvovat kokonaisuutta.

Näiden toimijoiden työ liittyy toisiinsa käytännön tasolla. Esimerkiksi sähköverkon ohjaus perustuu tietoliikenneyhteyksiin, ja tietoliikenneverkot tarvitsevat sähköä toimiakseen. Yhden järjestelmän toiminta on siis usein riippuvainen toisesta.

Käytännössä huoltovarmuus rakentuu useiden toisiaan tukevien ratkaisujen varaan. Verkkojen lisäksi kokonaisuuteen voivat kuulua esimerkiksi varavoima, energiavarastot, laitetilojen paloturvallisuus sekä ratkaisut, joiden avulla kriittisten kohteiden tilannetta voidaan seurata ja hallita.– Kriittisen infrastruktuurin toimintavarmuus syntyy useiden toimijoiden yhteistyöstä. Jokaisella toimijalla on oma keskeinen roolinsa, ja kokonaisuus toimii, kun nämä roolit tukevat toisiaan saumattomasti, sanoo Voimatelin kaupallinen johtaja Antti Näykki.

Häiriötilanteessa yhteistyö näkyy käytännössä

Kun häiriö syntyy, eri toimijoiden välinen yhteistyö muuttuu nopeasti konkreettiseksi.

Jos esimerkiksi tietoliikenneyhteys katkeaa sähköasemalla, tilannetta selvitetään usein usean organisaation voimin. Yksi toimija paikantaa vian verkossa, toinen vastaa fyysisen infrastruktuurin korjaamisesta ja kolmas varmistaa, että järjestelmät saadaan jälleen toimintaan.

Tällaisissa tilanteissa keskeistä on, että eri toimijoilla on mahdollisimman nopeasti yhteinen tilannekuva.

– Kun tieto kulkee nopeasti eri organisaatioiden välillä, häiriön syy löytyy nopeammin ja korjaavat toimenpiteet voidaan käynnistää ilman viivettä, Näykki sanoo.

Varautuminen tehdään jo ennen häiriöitä

Yhteistyö ei ala vasta silloin, kun ongelma syntyy. Valtaosa varautumisesta tapahtuu ennakkoon.

Kriittisen infrastruktuurin toimijat arvioivat riskejä, suunnittelevat toimintamalleja ja harjoittelevat häiriötilanteita yhdessä. Näin varmistetaan, että eri organisaatiot tietävät etukäteen, miten tilanteessa toimitaan ja miten tieto kulkee toimijoiden välillä.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä varautumisharjoituksia, toimintamallien testaamista ja tiedonvaihdon kehittämistä eri organisaatioiden välillä.

Uusi sääntely korostaa varautumista

Euroopan unionissa kriittisen infrastruktuurin varautumista vahvistetaan myös lainsäädännöllä. CER-direktiivi (Critical Entities Resilience Directive) velvoittaa kriittisen infrastruktuurin toimijoita tunnistamaan riskejä ja varmistamaan toimintansa jatkuvuuden.

Direktiivien tavoitteena on parantaa yhteiskunnan kykyä kestää häiriöitä ja palautua niistä nopeasti. Samalla ne korostavat yhteistyön merkitystä eri toimijoiden välillä.

Yhteinen tavoite on toimintavarma yhteiskunta

Kriittisen infrastruktuurin taustalla tehtävä työ jää usein näkymättömäksi. Silti se on keskeinen osa yhteiskunnan toimintakykyä.

Kun eri toimijat jakavat tietoa, harjoittelevat yhdessä ja sopivat selkeistä toimintamalleista, häiriötilanteisiin voidaan reagoida nopeasti.

Varautuminen ei siis ole vain yksittäisten organisaatioiden tehtävä. Se on yhteistyötä, jonka tavoitteena on varmistaa, että yhteiskunnan keskeiset palvelut pysyvät toiminnassa kaikissa olosuhteissa.